Tarvitaanko Vanhuslaki?

Tarvitaanko ikäihmisten oikeuksien turvaamiseksi uusi laki?

Ikääntyminen ei ole sairaus eikä lääketieteellinen ongelma, jota hoidetaan vain Sote-palveluilla. Se on elämänvaihe, joka vaatii yhteiskunnallista arvostusta, päättäjien huomiota sekä lakisääteistä suojaa. Nykyinen vanhuspalvelulaki keskittyy hoidon tekniseen toteutukseen hoitajien ja hoivapaikkojen riittävyyteen. Ihminen ja hänen oikeutensa hyvään, merkitykselliseen elämään jäävät sivuun.

Kuten nuorisokin, ikäihmisten on voitava luottaa siihen, että valtio ja kunnat investoivat myös heidän sosiaaliseen elämäänsä, ei pelkästään lääkkeisiin ja sänkyihin.

Nuorisolain etsivä työ pelastaa nuoria syrjäytymiseltä. Tarve olisi vastaavalle järjestelmälle, joka tavoittaisi yksinäiset ja palveluiden ulkopuolelle jääneet ikäihmiset ennen kuin heidän toimintakykynsä romahtaa. Ihminen on laumaeläin joka tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin. Pitäisikö siis säätää uusi laki, jotta myös ikäihmisten oikeudet ihmisarvoiseen elämään toteutuisivat.

Kurikassa yli 65-vuotiaiden määrä on 30 % väestöstä ja määrä tulee vahvasti kasvamaan. Järjestöt luovat tähän helpon kanavan toteuttaa liikunta-, kulttuuri- tai muuta sosiaalista toimintaa. Paikallisten eläkeläis- ja potilasyhdistysten vapaaehtoistoiminnalle on annettava sille kuuluva arvo. Ne ovat se kolmas sektori, sitä kohtaavaa toimintaa ja tekevät työtä jäsentensä hyvinvoinnin eteen vapaaehtoisvoimin, mutta nekään eivät tavoita ihan jokaista.  Vanhuslain tulisi velvoittaa ennaltaehkäisevään ja aktiivisen elämän tukemiseen ja sen tulisi tehdä nuorisolain tavoin myös etsivää työtä. 

pj, Tuula Mäkelä